Kymmenen päivää ja vuorossa elämäni neljäs maraton. Jos joku olisi sanonut viime vuonna samaan aikaan, että jään tähän totaalisesti koukkuun, olisin nauranut. Elämäni pahin ja paras hurahdus ikinä.
Viime vuonna juoksin kesäkuussa Tukholmassa ensimmäisen maratonini aikaan 3.50. Las Palmasissa Gran Kanarialla tammikuussa paransin ennätystäni muutaman minuutin aikaan 3.47. Takana oli sairastelujen täyttämä syksy ja talvi, mutta siitä huolimatta hampaankoloon jäi paljon. Maaliskuuksi suunniteltu maraton Botniahallissa jäi väliin oltuani jälleen kerran kuumeessa, mutta onneksi sain mahdollisuuden startata pääsiäisenä Mustasaaren pääsiäismaratonilla. Käytännössä juoksin yksin koko 42km, joten aika 3.42 oli tulosnälkäistä oman elämänsä huippu-urheilijaa tyydyttävä. Nyt on jälleen revanssin aika. Jos sää on liian kuuma, oma ennätys riittää. Kaikissa muissa keleissä on parannusta tultava ainakin viisi minuuttia.
Tänään kävin tekemässä Vaskiluodon kuntoradalla rennon kympin. Kantapää kesti todella hyvin ja antoi jälleen uskoa kymmenen päivän päähän. Pohkeet ovat edelleen tukkoiset, mutta juoksutreenejä on jäljellä enää kolme kappaletta.
Juoksu on parasta ikinä. Mörököllin jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti