Tänään oli vuorossa mäkitreeni. Ajattelin ottaa sykkeiden kanssa suhteellisen iisisti. Lihakset alkavat tuntua normaaleilta Vaarojen maratonin jälkeen, mutta sykkeet nousevat edelleen turhan helposti.
Talomme lähellä on iso (nykyään aika suhteellinen käsite, kun on noussut Ukko-Kolille 41km:n juoksun jälkeen) mäki. Sen nimi on Rapatunturi eli Rapis, joka on Vaasan korkeimpia kohtia. Sen vieressä on matalampi nyppylä, josta on kiva pulkkamäki talvisin. Tein näistä kahdesta "tunturista" itselleni juoksureitin.
Ensin lämmittelin Gerbyn metsäpoluilla 2km. Sitten juoksin jyrkimmästä kohdasta Rapiksen huipulle, sieltä vastakkaiselta puolelta alas, nousin viereistä pulkkamäkeä ylös ja laskettelin pulkkamäkeä alas takaisin Rapiksen jyrkimmän kohdan juurelle. Tämän reitin juoksin läpi 8 kertaa eli kuusi kertaa enemmän kuin valmistautuessani Vaaroille (hölmö nainen). Päälle tein vielä kilometrin verran polkujuoksua. Kaiken kaikkiaan kilometrejä tuli 7 ja aikaa kului 50min.
Fiilis oli hyvä, koska en sortunut repimään liikaa. Kroppa tuntui hyvältä, voimakkaalta. Vasemman jalan plantaarifaskiitti oli TÄYSIN kivuton koko lenkin. Wuhuu!!! Jännityksellä odotan lauantaista maratonvauhtista lenkkiä asfaltilla. Kuinka jalka kestää? Tuleeko kipu takaisin? Uskon ja toivon, että tuo rasitusvamma olisi nyt lopullisesti tässä. Mutta lopullisesti en uskalla vielä huokaista...
Huomenna taas tuplatreenit!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti