Odotan.

Olen aina ollut ihminen, joka kelaa päässään ihan hulluja ideoita. On kyse sitten kulttuurista tai liikunnasta, ideoita piisaa. Aviomieheni Mörökölli joskus väsyy tähän jatkuvaan ideointiin. Toisaalta on kuulemma hauskaa, koska koskaan ei tiedä mitä tapahtuu seuraavaksi. Työelämässä olen se, joka ehdottelee luovia ideoitaan ylemmille tahoille. Hyvin harvoin niitä kuitenkaan menee toteutukseen saakka, koska a) ne ovat joskus oikeasti pähkähulluja b) niille ei löydy toteuttajaa c) olen ainoa, josta idea on hyvä.

Viime syksynä kaivoin kuopan. 

Mielestäni se oli niin hieno kuoppa, 

että kaivoin toisenkin.

 Ihan vaan omaksi huvikseni.

Olen ollut liikunta-alalla vuodesta 2000. Sitä ennen pelasin ja valmensin koripalloa. Liikunta-ala on kulkenut mukanani kaikki nämä vuodet. Olen työskennellyt yli kymmenen vuotta Personal Trainerina, lukuisten eri ryhmäliikuntatuntien ohjaajana, olen suunnitellut ja vetänyt useita laihdutuskursseja sekä liikunnan starttikursseja. Nykyään olen suuntautunut enemmän juoksuun, mutta varsinkin liikunnan aloittelijat ja laihduttajat ovat edelleen sydäntäni lähellä. Koulutukseltani olen myös kulttuurituottaja ja koulutusta on helppo soveltaa liikunta-alalle.

Vuosi sitten Kanarian maratonin jälkeen.

Joskus eteen tulee mahdollisuus. Siihen joko tarttuu tai ei. Sanonta "yrittänyttä ei laiteta" pitää paikkansa. Kukaan ei tule himaan sanomaan, että tässä olisi sulle idea ja laitan tämän sulle käytäntöön. Kyllä sitä pitää itse uskaltaa ja itse tehdä. Sinä itse olet paras ihminen toteuttamaan omat ideasi, jos uskallat. Ja siitäkin päätät sinä itse.

Odotan puhelinsoittoa. Odotan puhelinsoittoa, joka määrää tulevaisuuden suunnan. Se joko toteuttaa yhden suuren unelman tai siirtää sitä eteenpäin. Olisi jo hauska kertoa siitä teille, mutta vielä ei voi. Ensin pitää odottaa.  

Sitten seuraava aihe.

Valmistautuminen sunnuntain puolimaratoniin sujuu suunnitelmien mukaan. Eilen Mörökölli veti penikat auki ja kipu oli ihan hirveä. Se sattui niin hirveästi, mutta minkäs teet. Kintut on saatava auki, jotta pääsen ennätyksen kimppuun sunnuntaina. Kahvakuula nukkui hieronnan aikana viereisessä huoneessa ja vanhempani istuivat toisessa. Siinä ei siis huudettu, ei kiroiltu komiasti. Tuli vaan paljon tukahdutettuja tunteita, joita saa purkaa sitten pariterapiassa.