Päivät menevät hirmuista vauhtia ja Pallas-Hetta ultramaratoniin on enää 5 päivää. Valmistautumiseen tuli hieman takapakkia lauantaina, jolloin voin pahoin koko päivän ja kävin oksentamassa muutaman kerran. Kaikeksi onneksi tuo tauti jätti minut rauhaan jo lauantai-iltana ja sunnuntai-aamuna juoksin nautinnollisen kympin. Se on muuten kummallista, että vaikka on kuinka huono olo tai jostakin kolottaa, juostessa on yleensä hyvä olla. Taitaa olla ne hyvänolon hormoonit, endorfiinit, jotka pääsevät jylläämään kropassa.
Kävin Degerträskillä ihailemassa luonnon kauneutta.
Ei tarvitse kuin katsoa näitä kuvia, kun kaipuu luontoon iskee.
Perustin myös Vaasan ja lähiympäristön juoksijoille oman polkujuoksuseuran nimeltään Wasa Trail Runners. Meissä on juoksijoita aina Seinäjoelta Kokkolaan. Tarkoitus on tehdä yhteisiä juoksuvaelluksia lähialueiden vaellusreiteille ja järjestää hassunhauskoja, toisin sanoen päättömiä, kilpailuja. Ensimmäinen pitkä juoksuvaellus on sunnuntaina 17.elokuuta, jolloin on tarkoitus juosta Saukonreitti (Utterleden) 50km. Wasa Trail Runners-ryhmän löydät haulla Facebookista. Tulemme myös tekemään lyhyempiä lenkkejä maastossa ja pikkujoulut on jo suunnitteilla.
Degerträskin polkua.
Olen jo aika tärinöissäni lauantain juoksusta. Startti Pallakselta kohti Hettaa on klo 16.00. Maaliin saavun sitten joskus. Kisataktiikka on simppeli. Haluan tehdä hyvän juoksun. Toukokuun Karhunkierrokselta jäi nimittäin iso lumikinos hampaankoloon. Siellä jaksoin mainiosti ensimmäiset 6h, mutta sitten meni moni asia pieleen. Nyt haluan vahvan suorituksen, jossa toimii sekä kroppa että tankkaus kisan aikana. Vaellusreitti on kuulemma suhteellisen juostavaa maastoa, joten se sopii minulle hyvin, vaikka en osaa edellenkään juosta alamäkiä rennosti. Aion myös nauttia joka hetkestä ja oikein imeä itseeni tunturien rauhaa (ja hyttysiä).
Sunnuntaina oli kengät ja juoksuasu oikein sävy sävyyn.
Tarkoitus oli lähteä näillä shortseilla Pallakselle.
Testilenkki kuitenkin osoitti,
että ne eivät tule mahtumaan päälle hiilaritankkauksen jälkeen.
Eilen kävin Gerbyn satamassa.
Tuli venekuume.
Nimittäin soutuvenekuume.
Tällä viikolla työskentelen jälleen muutaman päivän Radio Vaasan juontajana. Tämä on niin kivaa hommaa, että ei malta olla pois, vaikka virallisesti lopetin jo toukokuun lopussa. Itselläni on vahva epäilys, että tulen viettämään täällä aikaa silloin tällöin myös tulevaisuudessa.
Hyvää maanantaita kaikille,
Miia
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti