maanantai 10. lokakuuta 2016

Kaikki polut vievät perille?


Syksy on polkujuoksijan parasta aikaa. Lehtien peittämät, pehmeät polut. Raikas ilma ja luonnon väriloisto. Loppumaton rauha, hiljaisuus ja ympäristön yllätyksellisyys. Viime vuosina polkujuoksu on noussut suureen suosioon. Se on lähentänyt etenkin kaupunkilaisia luontoon. Ehkä on huomattu, että monien asuinalueiden vieressä on loppumaton määrä polkuja, jotka risteilevät aina uusiin seikkailuihin. 


Oma suosikkini takapihapoluistani on kuvassa oleva Degerträsk. Tämä pieni järvi on lukuisten pienten polkujen (tai yhden metsäautotien, Furuskogsvägen) päässä. Tie sinne on tunnettava. Muuten voi mennä sananmukaisesti metsään, mutta palataan asiaan hetken kuluttua. 

Eilen oltiin Jarin kanssa juoksemassa ja päätettiin etsiä uusia reittejä järvelle. Juoksenneltiin aluetta ristiin rastiin ja etsittiin uusia polkuja sekä suorinta reittiä polkuja pitkin Degerille. Siitä saa aina jotenkin extratyydytystä, kun lenkillä ei tarvitse mennä metriäkään tietä pitkin. 


Kolme tuntia vierähti poluilla ja hyvä niin. 


Polku kiertää koko Degerträskin. Se menee lähellä rantaa, sitä on helppo seurata. Alussa (vasemmalta kierrettynä) on märkää, joten ihan kuivin jaloin sieltä ei pääse pois. Mutta menkää ihmiset metsään. Kävellen, retkeillen, juosten. Eväiden kanssa tai ilman. Lähtekää joskus seikkailemaan, etsimään uusia polkuja, löytämään takapihalta jotakin ihan uutta. Jotain, joka on ollut siellä jo huomattavasti kauemmin kuin yksikään alueen talo. 

Niin ja niistä seikkailuista. Tällä kertaa asialla muutama triathlonisti.  

Sain illalla viestin:

"Muistaakseni tais olla niin, että suunnilleen kaikki polut vie Degerträskille..........no, ei viekään tai sitten löydettiin se ainut joka ei sinne vie ja siinähän kävi sitten niin, että seikkailtiin siellä suolla 9km verran ennenkuin löydettiin se perhanan järvi vain todetaksemme, että pakko lähteä jo takaisin"


Degerträsk-järvi kuvassa oikealla yhdeksikön vieressä.
Ah, niin lähellä, mutta niin kaukana.
Ootte ihania <3 


Kaikki polut eivät siis vie perille,
mutta kyllä ne seikkailun joka kerta tarjoavat.
Varmasti.












Ei kommentteja:

Lähetä kommentti